Meidän kolmas postaus on omistettu nimenomaan lukevien nuorien näkökulmille:
- mitä on yksinäisyys ja millä tavoin tullaan yksinäisiksi?
- onko yksinäisyys vapautta vai surullista kohtaloa?
- voiko kirja olla ystävänä ja keinona paeta yksinäisyydestä?
Nämä kysymykset oli ehdotettu kahdelle nuorelle jyväskyläläisille, jotka onneksi suostuivat auttamaan meitä osallistumalla haastatteluun.
![]() |
Maiju |
Maiju on Suomen kirjallisuuden opiskelija ja juuri sen takia olemme tosi iloisia siitä, että meillä on asiantuntija kirjallisuuden kysymyksissä.
Maijun mielestään yksinäisyys on ihmisen oma tunne. Yksinäisenä ei välttämättä olla jossakin erämaassa yksin, kun taas ihminen voi tuntea itseänsä yksinäisenä ihmisten joukossa. Sen lisäksi ihminen voi kärsiä yksinäisyydestä, kun ei pysty löytämään jotakin omaa, itseänsä. Yrittäessä selittää yksinäisyyden syntymisen syitä Maiju korostaa, että melkein kaikki riippuu hehkilöstä, mutta kuitenkin tunteita tuskin voi päättää. Toisaalta joskus on parempi olla yksin, kuin huonossa seurassa.
Kyllä kirja voi olla ystävänä, Maiju vakuuttaa, koska kirja on jonkinlainen viesti toiselta ihmiseltä toiselle. Useimmiten tapahtuu niin, että juuri nuorista ihmisistä joskus tuntuu, että he ovat yksinäisiä, ja sen takia kirja on aina mieluisa seura. Tällä hetkellä voi olla myös niin, että kirjan sijaan pyrkii laulujen sanoituksia, esimerkiksi PMMP:n San Francisco, joka kertoo transvestiittimiehestä, joka joutuu toiseen kaupinkiin ihan yksin, mutta lopun lopuksi ei hän pelkkää enää mitään.
Kiinnostavat mielikuvat Maiju on meille esittänyt, kun olemme ehdottaneet hänelle seuraavan Tommy Tabermannin runon katkelman:
Ihmismetsä näyttää siltä, että ihmiset ovat ihan puiden kaltaisia: liikkumattomia, puhumattomia. Tuntuu siltä, ettei saa puhua kenellekään. Päätön ja kädetön nukke voi myös merkitä se, ettei se pysty puhumaan eikä koskemaan, sanoo Maiju. Sekin liittyy yksinäisyyden tunteeseen, jonka Tommy Tabermann on luonnut.
Kiinnostavat mielikuvat Maiju on meille esittänyt, kun olemme ehdottaneet hänelle seuraavan Tommy Tabermannin runon katkelman:
"Minä olen eksynyt ihmismetsään
päätön, kädetön nukke kädessä."
Ihmismetsä näyttää siltä, että ihmiset ovat ihan puiden kaltaisia: liikkumattomia, puhumattomia. Tuntuu siltä, ettei saa puhua kenellekään. Päätön ja kädetön nukke voi myös merkitä se, ettei se pysty puhumaan eikä koskemaan, sanoo Maiju. Sekin liittyy yksinäisyyden tunteeseen, jonka Tommy Tabermann on luonnut.
Voit tutustua Maijun haastatteluun tarkemmin täällä:
Mira |
Miran mielestänsä yksinäisyys on hyvin yksilöllinen asia, koska joku ihminen saattaa olla tai tulla yksinäiseksi. Vaikka ympärillä on paljon ihmisiä, voit tuntea yksinäiseksi, kun joku ihminen poistaa sinut tilanteesta. Ja sitten sinulla voi olla paljon ystäviä, mutta voit kärsiä yksinäisyydestä sen vuoksi, että kaipaat parisuhdetta. Mutta joku saattaa olla ihan tyytyväinen siinä tilanteessa. Se vähän liittyy siihen, miten ihminen itse tuntee.
Miran mukaan yksinäisyyden käsite ei välttämättä tarkoittaa sitä, että joku on fyysisesti yksin, mutta sitä, että joku henkisesti ja ajatusmaailmassa ei pysty jakaamaan asioita toisten kanssa, jos toisilla ihmisillä on yhteinen mielenkiinonkohde, joka sinua ei kiinnostaa. Ja ehkä jos koet epäreiluutta, voisi näyttää, että monet ihmiset ovat sinua vastaan, siis voit olla hirveän yksin niiden ajatusten kanssa. Esimerkiksi, jossain työpaikalla, jos sinulla on vaikka joku ajatus, josta olet innoissaan, voi tulla yksinäinen olo, jos kukaan ei ole sinun puolella.
Voiko kirja olla ystävänä silloin, kun tunnet itsesi yksinäiseksi? Mira ei ole varma siitä. Hänestä se paljon riippuu ihmisestä. Joku pystyy tempautumaan tarinaan ja kirjaan ja tuntee todella onnelliseksi itsensä sitä lukiessä. Miralla henkilökohtaisesti se ei ole semmoinen asia, mikä vähentäisi yksinäisyyden tunnetta. Mira kysyy itseltä, ovatko asiat näin synkät, että ainoa kirja on paras ystävä? Mira tunnustaa, että kun tuntee olonsa yksinäiseksi, hän menee Facebookiin, lähtee lenkille tai soittaa ystävälle, tai kuuntelee musiikkia, kuten Haloo Helsinki lauluja tai viisikymmentäluvun jatsia.
"Onni on haavoittunut eläin,
ja minä olen eksynyt ihmismetsään
ja minä olen eksynyt ihmismetsään
päätön, kädetön nukke kädessä."
Saman Tommy Tabermannin runon lukiessa Mira huomasi, että ilmaisu onni on haavoittunut eläin ehdottomasti liittyy yksinäisyyteen. Runon tunnelma on surullinen, näyttää, että joku pyrkii etsimään onnea vielä, ja on vaikeaa siinä ihmismetsässä, ja veri ehkä kertoo sitä vaikeutta. Päätön, kädetön nukke voi merkitä, että yrität tarrautua johonkin, joka on puutteellinen täyttämään sinun tarpeita.
Haastattelujen jälkeen saimme selville, että kysymys yksinäisyydestä ja sen peilikuvasta kirjallisuudessa on ajankohtainen ja tärkeä nuorille ihmisille. Vaikkapa ei jokaisia kirja auttaa yksinäisyyden vaikeina hetkinä. Mitä mieltä te olette? Voisiko kirja auttaa yksinäisyyteen?
Kiitos, hyvää ja ihanaa!
VastaaPoistaSe on hyödyllistä, että joku selittää meille tätä hankalaa aihetta, koska todellakin tämä on tuttu tilanne kaikille ja voidaan yhdistää saman kokemuksen kautta.
Aurinkoinen kiitos, Marija!
PoistaOlemmekin onnellisia, että meillä on asiantuntijoita!