tiistai 26. elokuuta 2014

Voiko ryhtyä kirjailijaksi? Osa 4









Ammatti vai kutsumus?

     Lopuksi ajatellaan vähän siitä, että onko kirjailijan työ samanlainen ammatti, kuin muut työt! Aikaisemmin yksiäänisesti luultiin, että kirjailijana toiminta ei ole tavallista työtä, vaan suuri kutsumus, jonka kirjailijan täytyy alistaa koko elämänsä. Se näkökulma ei joutunut vain kirjallisista ja taiteellisitsa syistä, vaan kirjailijan korostettu yhteiskunnallinen rooli oli myös tärkeä syy siihen. Kirjailijoista eli sellainen mielikuva ihmisten ajatuksiaan, että hän on valittu henkilö, jonka on pakko suorittaa suurenmoisen ja ylevän tehtävänsä. Mutta nykyään se myytti on jo murtautunut yhteiskunnallisten ja kirjallisuuskäsitysten muutosten takia. Kirja-alan yhä enemmän bisnikseksi joutuminen on auttanut paljon sen mielipiteen muodostumista. Sekin on merkittävää, että kirjailijoiden pitää esiintyä mediassa, jonka päämäärä nykyään on kirjojen myyntiluvun lisääminen, mutta toisaalta se säilyttää sen perinteen, että kirjailijoilla on tähdellinen yhteiskunnallinen rooli, ja heidän mielipiteensä erilaisista kysymyksistä kannattaisi ottaa huomioon.
 
Voiko oppia kirjoittamaan aitoja teoksia?

     Jos sanotaan, että kirjoittamista voi pitää ammattina, tulee mieleemme seuraava kysymys: voiko oppia, miten kirjoitetaan kirjalliset teokset? Ja pystyykö kuka tahansa oppimaan sen? Mielestämme voi oppia keinoja, miten kirjoitetaan esimerkiksi romaaneja, novelleja, runoja ja esseitä – miten rakennetaan ne, miten hahmot luodaan ja kuvataan, miten kirjoitetaan dialogit, monologit, kertovat ja kuvailevat osat –, mutta vain ne osaavat oppia ja käyttää niitä keinoja, joilla on kykyjä kirjoittamiseen. Vaikka lahjakkuus on tärkein, kirjailijoidenkin täytyy aina kehittää kykyjään, esimerkiksi muiden teoksien lukemalla, analisoimalla ja uusia kirjoittamiskeinoja kokeilemalla, eli ahkeruuskin on hyvin tärkeä  vaatimus kirjailijoille.

Virallinen kuvailu kirjailijan työstä:

     Ammattinetin sivulla kirjoitetaan näin kirjalijan työstä:
http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/134_ammatti. Yhtäältä näyttää siltä, että artikkelissa kirjoitetaan sillä tavalla kirjoittamisesta, kuin muista ammateista, mutta toisaalta artikkelin kirjoittaja tähdentää: jotkut miettivät, että kirjailijana olevana tarkoittaa mittavaa elämäntehtävää. Artikkelissa määritellään ensin kirjailijan työ siten, että kirjailijat kirjoittavat varsinkin kaunokirjallisia teoksia kuten romaaneja, runoja ja näytelmiä, mutta artikkelin lopussa luetellaan monet kirjailijatyypit, mm. draamakirjailija, elokuvakäsikirjoittaja, vapaa kirjoittaja, tietokirjailija ja lastenkirjailija. 

     Meistä se jakaaminen on vähän sekoitettu, koska ei ole yksiselittäinen, minkä perusteella hän ryhmittelee kirjailijatyypit: kirjallisuuslajien, teoksien aiheiden tai vastaanottajien ryhmän perusteella? Ylempänä hän mainitsi siitä, että yleensä kutsutaan kirjailijoiksi ennen kaikkea ne, jotka luovat kaunokirjallisia teoksia, mutta nyt hän luettelee kirjailijoiden joukkoon kuuluvina tietokirjailijatkin. (Muuten, mekin ajattelemme, että tietokirjailijat voivat olla oikeita kirjailijoita, vaikka toisessa postauksessa määrittelemämme „krieerit” siitä, kenet voi kutsua aidoksi kirilijaksi, koskevat etupäässä kaunokirjailijoita. Tietokijojen laatu riipuu merkittävästi siitä, kuinka paljon oikeellisia ja perusteltuja ne tiedot, mitä luetaan kirjasta, ja siihen liittyy sopiva tyyli.) 

Mitä termi „vapaa kirjoittaja” tarkoittaa?

     Artikkelissa mainitaan myös vapoista kirjoittajista – jostakin syystä artikkelin kirjoittaja heitä ei nimitä kirjailijoiksi, vaan kirjoittajiksi. Luulemme, että hän ymmärtää sanalla „kirjoittaja” esimerkiksi bloggareja, tai/eli sellaisia alottelevia kirjoittajia, joiden tekstejä eivät ilmesty vielä painostettuina kirjoina tai e-kirjoina, eli he eivät ole julkaisseet vielä kirjoja. Mutta se on vain yksi meidän tulkinnoista. Voisi olla myös, että artikkelin kirjoittaja ymmärsi sillä sanalla ammattikirjailijoita, jotka luovat tekstejä monessa kirjallisuuslajessa, siis heidän tapauksessaan perinteinen jako, joka perustuu kirjallisuuslajien erottamiseen, ei ole voimassa enää. Lisäksi he eivät kirjoita vain kirjoja, vaan kirjoittavat esimerkiksi artikkeleita lehtiin, näytelmiä teattereihin, tekstejä ja ohjelmia televisioon ja radioon, elokuvakäsikirjoitukset, jne. -  eli heidän kirjoittamistoiminta on hyvin monipuolista, osittain kirjabisniksen takia. Siis nykyään yhä vaikeampi erottaa „aito” kirjailijat ja „kirjoittajat”. 

Kirjalijan työn vaikeuksia:

     Artikkelin kirjoittaja esittää, millainen kustantamisalan tilanne on nykyisin ja mitkä mahdollisuuksia kirjalijoilla on harrastamaan toimintaan. Hän antaa realistisen ja asiallisen kuvan kirjailijan työstä, korostaa sen vaikeuksia, mutta ei vain taloudellisesta näkökannalta, vaan hän kirjoittaa kirjailjan työhön kuuluuvista sisäisistä ongelmistakin. Hän toistaa muutama kertaa, että kirjailijan täytyy olla paljon kärsivällinen ja kestävä, koska voi olla, että hän tuntee kirjoituksensa huonolta, tai kirjoitetaan teoksestaan terävät kritiikit. Usea ilmiö, että kustantajat eivät halua julkaista kirjailijan teosta tai haluavat tehdä siinä paljon muutoksia, ja se koskettaa häntä huonosti, sillä hän tietää, kuinka vaikeaa kirjoittaminen on. 

     Siis artikkelissa kirjoittamiseen liittyvät taloudelliset ja sisäiset vaikeukset kietoutuvat yhteen, ja ei voi päättää, mitä ajatellaan kirjoittamisesta: onko se ammatti vai kutsumuus? Taloudellisesta näkökannalta se tuntuu ammatilta, mutta kirjallisuus ja kirjoittaminen on sitä paljon enemmän, tärkeämpi ja henkilökohtaisempi asia.

Lopettaminen ja toteamukset:

   Blogissa esitettiin monet ja sellaiset kysymykset, joihin vastaaminen on kovin vaikeaa, eikä voi vastata niihin tässä neljäosaisessa blogissa. Ne kysymykset ja ongelmat ovat hyvin monimutkaisia, ja voidaan lähestyä niitä monesta erilaisesta näköalasta. Lisäksi ihmisillä, jotka ovat kiinnostuneet kirjallisuudesta tai sen yhteiskunnallisista vaikutuksista on oma ja omituinen mielipide niistä. Tavoitteemme oli se, että lukijat mietiskelisivät vähän niistä kysymyksistä, ja omat ajatukset nousisivat mieleensä. Voisi pohtia vielä paljon niistä ajankohtaisista aiheista, ja monet ovat kiinnostuneet niistä, ei vain kirjallisuustutkijat ja ne, joiden työ tai opiskelu kytkeytyy jollakin tavalla kirjallisuuteen. Siis verkossakin on monta keskustelua, blogia ja artikkelia niistä, jotka suosittelemme etsimään ja lukemaan, koska kannattaa miettiä vähän niistä kysymyksistä!



(Kuvat:




3 kommenttia:

  1. Loistava blogi! Paljon asioita selitetään yhdella paikalla ja te puhutte tosi paljon erilaisista mielipiteistä. Minua kiinostaa vielä yksi asia - emmekö voi kutsua kirjailijaksi ihmista, joka kirjoitaa pienia kappaleita vaikka esimerkiksi vain sanomalehdissa, mutta hänen sanoista heräsivät paljon kysymyksiä, ajatuksia ja niin edelleen? Koska pieni kappale sanomalehdissa (joka kolumni, pakina tai pikku tarina) voi olla vaikuttavammin kuin koko iso kirja tai monia kirjoja joskus, vaikka ihminen kirjoitaa sen ammatitehtäväksi. MItä ajatelette tästä? :)

    VastaaPoista
  2. Tässä tapauksessa, sellainen ihminen on tupla onnenpekka! Hän on onnistunut yhdistää harrastuksensa ja ammatin. Tuskin yksi kappale sanomalehdessä voi jättää suurempaa jälkeään kuin koko kirja, koska lehden jutussa voi olla pari hyvää ideaa, kun taas kirja on pullollan hyviä ajatuksia.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! :) Vaikea kysymys, mutta ehkä en kutsuisi häntä kirjailijaksi, koska ajattelen, että esim. kolumni tai pakina ovat toisenlaisia lajeja, kuin esim. romaaneja, novelleja ja muita kaunokirjallisuuksia teoksia. Vaikka lajien rajat ovat jo himmentyneet nkyisin, siis vaikea vastata siihen kysymykseen. Mutta sanoisin, että he eivät ole oikeita kirjailijoita sen perusteella, että ne kirjoitukset käsittelevät tavallisesti esim. poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, usein provosoivalla ja kritisoivalla äänellä, ja niissä yleensä eivät ole sellaisia ajatuksia, kuin kaunokirjallisissa teoksissa , ja esim. ne eivät liity vahoihin kirjallisiin perinteisiin. Mutta kyllä, niilläkin voi olla voimakas vaikutus ihmisiin, ja aikaisemminkin ne olivat suosittuja lajeja, eli kuintenkin liittyvät johonkin perinteisiin. Siitä huolimatta mietin, että ilman sitä, että joku on kirjoittanut mm. romaaneja, runoja, novelleja ja tietokirjallisia teoksia, ei voi kutsua hanta kirjailijaksi, vaan esim, lehdentoimittajaksi.

    VastaaPoista