Ammatti
vai kutsumus?

Voiko
oppia kirjoittamaan aitoja teoksia?
Jos sanotaan, että kirjoittamista voi pitää
ammattina, tulee mieleemme seuraava kysymys: voiko oppia, miten kirjoitetaan
kirjalliset teokset? Ja pystyykö kuka
tahansa oppimaan sen? Mielestämme voi
oppia keinoja, miten kirjoitetaan esimerkiksi romaaneja, novelleja, runoja
ja esseitä – miten rakennetaan ne, miten hahmot luodaan ja kuvataan, miten
kirjoitetaan dialogit, monologit, kertovat ja kuvailevat osat –, mutta vain ne osaavat oppia ja käyttää
niitä keinoja, joilla on kykyjä kirjoittamiseen. Vaikka lahjakkuus on tärkein, kirjailijoidenkin täytyy aina kehittää
kykyjään, esimerkiksi muiden teoksien lukemalla, analisoimalla ja uusia
kirjoittamiskeinoja kokeilemalla, eli ahkeruuskin on hyvin tärkeä vaatimus kirjailijoille.
Virallinen
kuvailu kirjailijan työstä:
Ammattinetin
sivulla kirjoitetaan näin kirjalijan työstä:
http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/134_ammatti.
Yhtäältä näyttää siltä, että artikkelissa
kirjoitetaan sillä tavalla kirjoittamisesta, kuin muista ammateista, mutta
toisaalta artikkelin kirjoittaja tähdentää: jotkut miettivät, että
kirjailijana olevana tarkoittaa mittavaa elämäntehtävää. Artikkelissa määritellään
ensin kirjailijan työ siten, että kirjailijat kirjoittavat varsinkin
kaunokirjallisia teoksia kuten romaaneja, runoja ja näytelmiä, mutta artikkelin
lopussa luetellaan monet
kirjailijatyypit, mm. draamakirjailija, elokuvakäsikirjoittaja, vapaa
kirjoittaja, tietokirjailija ja lastenkirjailija.
Meistä
se jakaaminen on vähän sekoitettu, koska ei ole yksiselittäinen, minkä
perusteella hän ryhmittelee kirjailijatyypit: kirjallisuuslajien, teoksien aiheiden
tai vastaanottajien ryhmän perusteella? Ylempänä hän mainitsi siitä, että yleensä kutsutaan
kirjailijoiksi ennen kaikkea ne, jotka luovat kaunokirjallisia teoksia, mutta
nyt hän luettelee kirjailijoiden joukkoon kuuluvina tietokirjailijatkin.
(Muuten, mekin ajattelemme, että tietokirjailijat voivat olla oikeita
kirjailijoita, vaikka toisessa postauksessa määrittelemämme „krieerit” siitä,
kenet voi kutsua aidoksi kirilijaksi, koskevat etupäässä kaunokirjailijoita.
Tietokijojen laatu riipuu merkittävästi siitä, kuinka paljon oikeellisia ja
perusteltuja ne tiedot, mitä luetaan kirjasta, ja siihen liittyy sopiva tyyli.)
Mitä
termi „vapaa kirjoittaja” tarkoittaa?
Artikkelissa
mainitaan myös vapoista kirjoittajista – jostakin syystä artikkelin
kirjoittaja heitä ei nimitä kirjailijoiksi,
vaan kirjoittajiksi. Luulemme, että hän
ymmärtää sanalla „kirjoittaja” esimerkiksi
bloggareja, tai/eli sellaisia alottelevia kirjoittajia, joiden tekstejä
eivät ilmesty vielä painostettuina kirjoina tai e-kirjoina, eli he eivät ole
julkaisseet vielä kirjoja. Mutta se
on vain yksi meidän tulkinnoista. Voisi
olla myös, että artikkelin kirjoittaja ymmärsi sillä sanalla
ammattikirjailijoita, jotka luovat tekstejä monessa kirjallisuuslajessa,
siis heidän tapauksessaan perinteinen jako, joka perustuu kirjallisuuslajien
erottamiseen, ei ole voimassa enää. Lisäksi he eivät kirjoita vain kirjoja,
vaan kirjoittavat esimerkiksi artikkeleita lehtiin, näytelmiä teattereihin, tekstejä ja
ohjelmia televisioon ja radioon, elokuvakäsikirjoitukset, jne. - eli heidän kirjoittamistoiminta on hyvin
monipuolista, osittain kirjabisniksen takia. Siis nykyään yhä vaikeampi
erottaa „aito” kirjailijat ja „kirjoittajat”.
Kirjalijan
työn vaikeuksia:
Artikkelin
kirjoittaja esittää, millainen kustantamisalan tilanne on nykyisin ja mitkä
mahdollisuuksia kirjalijoilla on harrastamaan toimintaan. Hän antaa realistisen
ja asiallisen kuvan kirjailijan työstä, korostaa
sen vaikeuksia, mutta ei vain taloudellisesta näkökannalta, vaan hän kirjoittaa
kirjailjan työhön kuuluuvista sisäisistä ongelmistakin. Hän toistaa muutama
kertaa, että kirjailijan täytyy olla paljon kärsivällinen ja kestävä, koska voi
olla, että hän tuntee kirjoituksensa huonolta, tai kirjoitetaan teoksestaan
terävät kritiikit. Usea ilmiö, että kustantajat eivät halua julkaista kirjailijan
teosta tai haluavat tehdä siinä paljon muutoksia, ja se koskettaa häntä
huonosti, sillä hän tietää, kuinka vaikeaa kirjoittaminen on.
Siis artikkelissa kirjoittamiseen liittyvät
taloudelliset ja sisäiset vaikeukset kietoutuvat yhteen, ja ei voi päättää, mitä ajatellaan
kirjoittamisesta: onko se ammatti vai kutsumuus? Taloudellisesta näkökannalta se tuntuu ammatilta, mutta kirjallisuus ja
kirjoittaminen on sitä paljon enemmän, tärkeämpi ja henkilökohtaisempi asia.
Lopettaminen
ja toteamukset:

(Kuvat:
Loistava blogi! Paljon asioita selitetään yhdella paikalla ja te puhutte tosi paljon erilaisista mielipiteistä. Minua kiinostaa vielä yksi asia - emmekö voi kutsua kirjailijaksi ihmista, joka kirjoitaa pienia kappaleita vaikka esimerkiksi vain sanomalehdissa, mutta hänen sanoista heräsivät paljon kysymyksiä, ajatuksia ja niin edelleen? Koska pieni kappale sanomalehdissa (joka kolumni, pakina tai pikku tarina) voi olla vaikuttavammin kuin koko iso kirja tai monia kirjoja joskus, vaikka ihminen kirjoitaa sen ammatitehtäväksi. MItä ajatelette tästä? :)
VastaaPoistaTässä tapauksessa, sellainen ihminen on tupla onnenpekka! Hän on onnistunut yhdistää harrastuksensa ja ammatin. Tuskin yksi kappale sanomalehdessä voi jättää suurempaa jälkeään kuin koko kirja, koska lehden jutussa voi olla pari hyvää ideaa, kun taas kirja on pullollan hyviä ajatuksia.
VastaaPoistaKiitos! :) Vaikea kysymys, mutta ehkä en kutsuisi häntä kirjailijaksi, koska ajattelen, että esim. kolumni tai pakina ovat toisenlaisia lajeja, kuin esim. romaaneja, novelleja ja muita kaunokirjallisuuksia teoksia. Vaikka lajien rajat ovat jo himmentyneet nkyisin, siis vaikea vastata siihen kysymykseen. Mutta sanoisin, että he eivät ole oikeita kirjailijoita sen perusteella, että ne kirjoitukset käsittelevät tavallisesti esim. poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, usein provosoivalla ja kritisoivalla äänellä, ja niissä yleensä eivät ole sellaisia ajatuksia, kuin kaunokirjallisissa teoksissa , ja esim. ne eivät liity vahoihin kirjallisiin perinteisiin. Mutta kyllä, niilläkin voi olla voimakas vaikutus ihmisiin, ja aikaisemminkin ne olivat suosittuja lajeja, eli kuintenkin liittyvät johonkin perinteisiin. Siitä huolimatta mietin, että ilman sitä, että joku on kirjoittanut mm. romaaneja, runoja, novelleja ja tietokirjallisia teoksia, ei voi kutsua hanta kirjailijaksi, vaan esim, lehdentoimittajaksi.
VastaaPoista