torstai 21. elokuuta 2014

Yksinäisyyden huuto 1 (Zivile ja Anastasia)

 

"Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se

on pelkkä tauko ennen loppusoiton

pitkää, kiivasta syleilyä..."

Tommy Tabermann
 
 
 
 
 
 
Yksinäisinä etsitään ulospääsyä ihan erilaisilla tavalla. 
 
Joku ottaa tutun kirjan leveältä hyllyltä ja sukeltaa kirjaimien rivien välille.
Sukelletaan myös me tähän maailamaan ja nimenomaan runoihin.
 
Tätä postausta varten me ollaan valinneet kaksi runoilijaa. Toinen on mies, toinen on nainen. Toinen kirjoittaa niin sanottuja "varsinaisia" runoja, toinen esittää proosarunoja. Nillä on omia käsityksiä yksinäisyydestä, omia mielikuvia, omia symboleja.
 
Saila Susiluoto
 
 
Saila Susiluoto (s.1971) on ansioituneesti palkittu suomalainen runoilija.
Yksinäisyydestä ja ulospääsyä etsimisestä puhuessa tulee heti mieleen Susiluodon esikoisteos Siivekkäät ja Hännäkkäät (2001). Ensisilmäyksellä taitaa näyttää siltä, että siipihännäkkäät runot ovat erilleen, mutta sitten kyllä paljastuu, että niiden avulla Susiluodon hahmo luo toisen oman maailman, johon saa paeta yksinäisyydestä.
 
"Olipa kerran..." - juuri sillä tavalla satu alkaa, juuri nillä sanoilla siirrytään maailmaan, joka on "samanlainen kuin tuntemamme, erilainen kuin tama. Sinne pääsi unissaan. Sinne pääsi jos oli kipeä".
 
Satu on paras keino kertoa jostakin, josta ei saa sanoa suoraan. On laajasti tunnettu se, että Charles Perraultin satu Punahilkka ei kerro vain punahattuisesta tytöstä, vaan joistakin tärkeämmistä asioista. Juuri sen takia Susiluodon hahmo aloittaa tarinoida, ei hänen saa kertoa muuttuvansa sudeksi eikä siitä, että hän on yksinäinen. Omassa maailmassa, jossa "on paljon satua ja vähän totta, on kaikki mahdollista".
 
Tässä maailmassa saa parantaa, jos on kipeä.
Tästä maailmasta löytyy toive.
Tässä maailmassa odottaa parasta.
 
Tapahtuuko nykyään niin, että luomme oman maailmamme, kun olemme "lapset ja kipeät"? Millä tavalla huudamme yksinäisyydestämme?
 
Asja M.
 
Kuvat:
http://ilsela.blogspot.fi/2012/09/lukemassa.html
 
Lähteet:
Susiluoto, Saila (2001) Siivekkäät ja Hännäkkäät. Otava, Helsinki
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti