Kysymys yksinäisyydestä tuntuu olevan ikuinen aihe, koska kirjallisuus aina palaa tähän samaan pisteeseen.
Varhaisin kirjallisuus, joka siirtyi suusta suuhun, oli runomuotoinen. Ehkä sen vuoksi runokieli on vielä nykyään oikein koskettava. Runoissa näkyy koko ihmisen henkimaailma, se on syvällinen katse ihmisen tunteisiin.
Laaja ihmisen tunteiden kirjo on rohkeasti kuvattu Tommy Tabermannin (1947–2010) runouksessa: rakkaudesta yksinäisyyteen. Kuusisataasivuinen kirjailijan ja kansanedustajan runokokoelma
”Runot 1970–2010” – vain pisara meressä, koska Tommy Tabermannin tuotanto on ollut laaja ja hedelmällinen.
Tommy Tabermann
Yleensä runokieli on
minämuotoinen, subjektiivinen. Tämäkin Tommy Tabermannin runoudelleon ominainen piirre. Jotkut runot ovat vapaamuotoiset, ilman säkeistöjakoa. Kokoelman aihepiiri liittyy luonnonläheisyyteen, rakkauteen, elämänmyönteisyyden kaipaukseen, yksinäisyyteen. Milla tavalla esitetään nimittäin yksinäisyyttä?
”Onni on haavoittunut eläin,
ja minä olen eksynyt ihmismetsään
päätön, kädetön nukke kädessä.”
- Ensimmäisen katkelman (s. 501) keskikohdassa on ihminen, joka ryyhtyy metsästämään onnea. Runossa liikutaan fantasian ja painajaisen rajamailla: mystinen haavoittunut eläin, ihmismetsä, päätön, kädetön nukke. Kielikuvien kautta ilmaistaan erilaisia tuntemuksia, sitä, mitä tapahtuu ihmisen sydämessä, sisäistä rikkinäisyyttä. Kauhea ja pelottava ympäristönkuvaus runossa toimii yksinäisen ihmisen elämän peilikuvana.
”Älä
pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on
pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää,
kiivasta syleilyä.”
- Runon ”Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen” (s. 30) otteen lukiessa herää kysymys: onko syleily mukavampi ja lämpimämpi yksinäisyyden jälkeen? Onko yksinäisyys pelottava? Jos ei, siis miksi? Onko yksinäisyys ainoastaan rakkauden odottamishetki? Osaammeko nauttia siitä myöskin?
”Yksinäisyytensä
levollisesta lähteestä
juo
yksinäinen kulkija
voimansa
jatkaa matkaa,
näkee
siitä oman kuvansa:
Joka
ilman syytä hymyilee
itselleen
ja mahdottomalle,
ettei
ikinä pääsee perille
kumpaankaan,
on
perhosten
ja
jumalten kaltainen”
- Kolmannessa runossa (s. 547) kuvitellaan, että yksinäisyys on vapaus (ettei ikinä pääsee perille) ja ilo (ilman syytä hymyilee). Yksinäisen kulkijan kuvaan kuuluu elämänjano, loputon etsintä, mutta tunnelma on rauhallinen ja valoisa.
Tommy Tabermannin runoissa nuosevat esiin eri yksinäsisyyden käsityksiä: pelottavaa, tylsää (?), valoisaa.
Olkaa hyvä ja kertokaa, millaisia ajatuksia yksinäisyydestä ja lukemisesta kiertää päässänne.
Jokaisen mielipide on tärkeä!
Zivile
Minusta yksinäisyys ei ole aina pelottava, se voi tarkoittaa vapautta ja levollisuutta, kuin Tabermannin kolmannessa runossa luetaan, mutta tietysti se riippuu ihmisistä. Ihmiset ovat hyvin monenlaisia, ja suhteellisen monet kuuluuvat yksinäistyyppisten "joukkoon". Tavallasesti ajatellaan, että suomalaiset ja taiteilijat pitävät yksin olemisesta ja hiljaisuudesta, mutta ne ovat vain stereotyyppejä, se aina riippuu kyseestä olevasta ihmisestä. Lisäksi on hyvin tärkeää, mitä on tapahtunut yksinäisyyteen sulkeutuneen henlikön elämässä nykyään, koska mielestäni jokaisella on sellainen periodi, kun tarvitsee olla ja mietiskellä paljon yksin. Jos se kestää pitkään aikaan, kysymys on vaikeampi, mutta pitäisi otta huomioon, lienee, että sama tilanne toisellee tarkoittaa yksinäisyyttä, toiselle ei. Mutta kysymys on kovin monipuolinen ja vaikea, koska yksinäisyydellä on merkittävä psykoliginen ja seuraelämään liittyvä vaikutus "yksinäistyyppisiin" ihmisiin myös.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä kuin Flora (ja kuin Tabermann, selvästi). Yhtenäisyys voi olla meidän iloinen turvapaikka, josta voimme löytää rauhaa ja kuunnella ajatuksiamme. Yksinäisyydestä saamme tietää itsestämme: jos opimme tuntea hyvin itsemme kanssa, voimme elää paremmin muiden kanssa. Meidän on muistettava se, että yksinäinen susi on myös viisauden symboli..
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTytöt, kiitos kommenteistanne. Sydämemme laulaa, kun näemme, että jollakulla toisella ihmisellä on olemassa samat ajatukset kuin meillä. Kyllä, yksinäisyys voi olla turvapaikka, siis olemme iloisia, että onnistuimme näyttämään valoisaa yksinäisyyden osaakin.
VastaaPoistaEvelin, kyllä, susi on ehdottomasti viisauden symboli! Kiitos huomautuksestasi!