Yksinäinen susi: lukevat nuoret ja yksinäisyys (Zivile ja Anastasia)

Yksinäinen susi

"Yksin oot sinä ihminen,
kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot,
yksin sa lähtevä oot...."

Veikko Antero Koskenniemi

Meidän kiinnostus yksinäisyyteen alkaa ennen kaikkea jossain määrin kaukana kirjallisuudesta, mutta samalla aivan lähellä sitä. Laajasti tunnettu elokuva Vuosaari antaa aika synkän kuvan siitä, mitä tapahtuu nuorelle ihmiselle, joka kärsii yksinäisyydestä.

Linkki Vuosaari-elokuva traileriin: http://www.youtube.com/watch?v=rssewuLs3dQ  

 

 

Sitten niin kuin aivan luonnollisesti tulee kysymys: mitä on yksinäisyys? Onko se ihmisen itsevalitsema elämäntapa vai välttämätön kohtalo? Saako verrata ihmistä yksinäiseen suteen, joka vaeltaa maailmassa etsien ymmärrystä ja hyväksyntää?

Yksinäisyyttä pohtien toivottavasti teille tulee mieleen, että tyhjässä huoneessa, viileänä päivänä männyn alla tai bussin takapenkillä parhaaksi ystäväksi tulee nimenomaan kirja. Me kaikki luemme erilaista kirjallisuutta, jotakuta kiinnostaa proosa, toiset ihastuvat runouteen, mutta kysymys on kaikille yhteinen: mitä me etsitään kirjasta? Mitä voi antaa meille valkoinen paperi, johon kirjaimista syntyy mutkikas mosaiikki?

Nykyään, kun media, sosiaalinen verkosto on varsinainen elämämme osa, eli meillä on riittävästi keinoja olla yhteydessä, vaikuttaa siltä, ettei koko maailmassa ole yhtä ihmistä, jolle voisi keventää sydäntä. 

Millaista kuvaa yksinäisyydestä antaa meille kirjallisuus? Millä tavalla kirjallisuus vaikuttaa meidän käsitykseemme yksinäisyydestä? Millä tavalla te itse, nuorina ihmisinä, tulkitsitte yksinäisyys-sanan merkitystä? Onko se harmaa arki, vapaus vai jopa vankila? Mitä tuntee yksinäisyyden varjossa oleva ihminen?

Kuvalähde:  http://www.hdwallpapersinn.com/lonely-wolf-hd-wallpapers.html