Voiko ryhtyä kirjailijaksi? osa 2

Lähdemme liikkeelle edellisiin kysymyksiin vastaamisesta. 

Kuka oikea kirjailija on?

 

Meidän mielipiteemme:

     Tämä on yksi meidän tärkeimmistä kysymyksistä, koska haluamme pohtia siitä, että onko sellaiset kirjailijat ”oikeita” kirjailijoita, jotka päättävät kerran, että he haluavat ryhtyä kirjailijoiksi. Miten voisi määritellä, kuka oikea kirjailija on? Me ajattelimme, että aidon kirjailijan päätunnusmerkki on se, että hän luo omia tekstejä (ei vain kerää muista teoksista), joilla on kirjallinen arvo. Hän luo jotain uuttaa, mutta liittyy myös entisiin kirjallisiin perinteisiin ja ikuisiin aiheisiin; käyttää ja varioi vanhoja elementtejä omalla tavallaan, ja lisää uusia. Teoksissaan on paljon arvokkaita, syviä ja ajatteluttavia aatteita, joita hän kuvaa havainnolisilla ja erikoisuuksilla ilmaisuilla. Aidolla teoksilla on voimakas vaikutus yleisölle, ne koskettavat ihmisten sielua ja kannustavat heitä mietiskelemään.

Kyselyn mukaan:

     Siitä huolimatta kovin vaikea määrittää, kenet voi kutsua kirjailijaksi, varsinkin nykyään, kun kaikki voi julkaista omat tekstiään verkon kautta. Siis olemme kysyneet tovereilta, jotka osallistuvat samaan suomalaiseen nykykirjallisuuteen kurssiin, kuin me: kuka aito kirjailija on? He ovat parikymppisiä ikäisiä nuoria, jotka ovat kiinnostuneet kirjallisuudesta, ja useat heistä kirjoittavat myös omia teoksia. Kyselyyn 11 henkilöä on vastannut, ja suurin osa heistä on pitänyt tärkeinä kirjailijan luovaa työtä. Heidän mielestään aidolla kirjailijalla on kyky luoda uudet maailmaat ja hän osaa ilmaista ajatuksiaan mielenkiintoiselta ja inspiroivalta. Muutamassa vastauksessa on tullut esille eräs hyvin merkittävä kysymys, jota mekin yrittämme käsitellä: onko kirjoittaminen sellainen työ, kuin muut ammatit? Blogin kolmannessa postauksessa palaamme siihen kysymykseen, mutta nyt on mainitettava vain se, mitä vastaajat ovat kirjoittaneet. He luulevat, että aidolle kirjailijalle kirjoittaminen on elämän päämäärä, kirjoittaminen ja ajatuksiansa jakaaminen on heidän tarve.

(Kuva: http://stream-seo.com/wp-content/uploads/2014/04/How-to-write-a-blog-post.jpg )

Yritimme löytää virallisen kannanoton:

     Luulimme, että jos katsomme Suomen Kirjallisuuden Seuran kotisivulta, mitkä ovat vaatimukset tulemaan jäseneksi (vaikka SKS ei käsittele vain kirjallisia asioita, koska seuran toiminta on aika monipuolista), se voi auttaa meitä määritämään, kuka oikea kirjailija on. Toiveemmestä huolimatta emme löytäneet täsmällisiä kriteereitä, vaan kun klikkaasimme sanaan „Jäsenet”, luettiin mm., että kuinka paljon jäsenmaksu on vuodessa ja kuinka paljon alennusta jäsenet saavat, jos ostavat kirjoja seuran kirjamyymälästä, eli se ei auttanut meitä. Löysimme vain sen, että jäsenten täytyy toimia tieteen, taiteen, opetuksen tai kultturihallinon piirissä.

(Kuva: http://www.finlit.fi/img/fin/sks_logo.gif )

Miksi niin vaikeaa määritellä, kuka aito kirjailija on?

     Siis ei ole niin helppoa erottaa oikeat kirjalijat niistä, jotka kirjoittavat ja julkaisevat sellaisia tekstejä, joissa ei ole kirjallista arvoa. Niillä, jotka ovat kiinnostuneet kirjallisuuten kytkeytyvistä kysymyksistä, ovat mielikuvia siitä, millainen oikea kirjailija ja aito kirjallinen teos on, mutta tietysti kaikilla on omakohtaisia, erilaisia ja vaikeasti määritteleviä käsitteitä taiteesta. Ennen, kuin sanotaan joltakulta, että hän on kirjailija, pitäisi tutkia sen tarkoin, että onko se mainittujen kriteerien mukainen – vaikka kirjallisuuus ja taide ovat todella vaikeita ilmiöitä, sen takia myös, että taide syntyy vasta silloin, kun lukijan tai katsojan mieleen nousevat uusia ajatuksia teoksen avulla. Siksi voi olla, että toinen pitää samaa tekstiä kirjallisena teoksena, mutta toinen ei.

Kustantamon merkin vaikutus:

  Eräs kirjallisuusbloggaaja (http://markenmaailma.blogspot.fi/2012/01/oikea-kirjailija-vai-mukakirjailija.html ) ajattelee, että olisi parempi, jos kirjakauppojen hyllyllä olevien kirjojen kanneissa ei olisi kustantamon merkkiä tai kirjailijan nimitunnusta, joka on julkaissut kirjan. Syy on se, että usein valitaan kirjan sen perusteella, missä kustantamossa se on ilmestynyt, vaikka ei tarvitsisi päättää vain sen pohjalla. Mitä mieltä olette siitä? 

Kirjailijakuvaan liittyvät stereotyypit:

     Koska niin vaikea (tai mahdotonta) määrittää, mikä kirjallisuus ja taide on, kirjailijoista tai muista taiteilijoista ihmisten mielessä elävät voimakkaita stereotyyppejä: kuvitellaan/kuviteltiin heidät yksinäisiksi, sulkeutuneiksi, salaperäisiksi ja haaveellisiksi. Ne mielikuvia olivat hyvin merkittäviä romantiikan aikana (1800-luvulla), mutta niillä oli tärkeä vaikutus myöhemminkin.

     Muistakaamme esimerkiksi Eino Leinoa, joka oli yksi Suomen tärkeimmistä runoilijoista ja kirjailijoista 1900-luvun alkupuolella, kansallinen uusromantiikan aikana!

 Hänet pidettiin syntyneenä taitelijanerona, kutsuttiin „Suomen suurin boheemiksi” elämänstavansa takia. Hän nautti elämästä intohimoisesti, ja kuoli nuorena traagillisesti, mutta elämäntavansa auttoi häntä luomaan ikusia teoksia. Mutta sitä tärkeämpi oli Leinon yhteiskunnallinen rooli suomalaisen kansallisidentiteetin edustajana. Sen takia hänen syntymäpäivä, 6. heinäkuuta on kansallinen liputuspäivä.

(Kuva: http://im.mtv.fi/image/390064/landscape16_9/1024/576/313fd4ae55f7a79dcbac8afc18a31b86/RU/1674975.jpg )

Miten ne mielikuvat ovat muutuuneet?

     Mutta miten suhtaudutaan Leinoon ja muihin klassikkoihin nykyään, kun kirjailijakuva on muuttunut hyvin huomattavasti? Millainen kirjailijakuva on nykyisin? Viimeisessa kahdessa vuosikymmenessä se on arkipäiväistynyt, ja monet ajattelevat, että kirjoittaminen (ja muiden taiteilijoiden luovatyö) ei ole erikoinen, vaan sellainen, kuin muut, „tavalliset” työt. Sen syyt ovat sekä yhteiskunnallisia että kirjallisellisia muutoksia: 1990-luvun alussa Suomi suistui taloudelliseen lamaan, siis hallinto ja monet kansalaiset luulivat, että kirjailijoiden täytyisi työskennellä, ei vain elää apurahoilla. Siis muutettiin apurahajärjestelmä, ja sen jälkeen monelle kirjailijoille kirjoittaminen olisi voinut vain „sivutyö” toimeentulon varten. Kirjallisuuden sisäiset muutoksetkin auttoivat kirjallisuuden arkipäivästymistä: kirjailijat usein valistivat jokapäiväiset aiheet, ja kirjoittivat niistä huumoristisesti tai ironistisesti.

(Lähde: Elina Jokinen. Kirjailijoiden yhteiskunnallinen asema. In: Suomen nykykirjallisuus 2., SKS, 2013)

Nykykirjailijoiden yhteiskunnallinen rooli:

     Sitten mitä kirjailijoiden yhteiskunnallinen rooli on nykyään? Onko se muuttunut täydellisesti, vai ovatko siinä perinteiset piirteet vielä? Katsokaa video, joka on tehty vuonna 1968 ohjelma Kirjalijalle!

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/onko_kirjailijan_tyo_boheemien_huitaisuja_paperille_104307.html#media=104312

     Mitä ajattelivat ihmiset kirjailojoista? Entä kirjailijat itsestään? Verratkaa, millainen kirjalijakuva oli 1960-luvulla ja millainen on nykyään! 

Mikä kirjailijan yhteiskunnalinen rooli on?

  Meidän mielestä, kirjaillijan ensisijainen rooli yhteiskunnassa on opettaminen. Hän opettaa tuntemaan, ymmärtämään, taistelemaan unelman puolestaan, etsimään totuutta, uskomaan.

  Hänen tekemät sankarit innostuvat meitä pyrkiä toteuttamaan unelmaamme ja toivoamme,koska ihminen pohjimiltaan tarvitsee jonku mallin, jota hän halua noudattaa.  

  Toinen ja yhtä tärkeä rooli on ihmisen persoonalisuuden ja tunne-elämän kehittäminen. Kirjailijan sana on kuin jyvä, joka hedelmälliseen maaperään päätyessän, antaa hyviä hedelmiä.

Kolmanneksi, kirjailija voi muodostaa luonteen ja näkomyksiä elämästä, tutustuttaa lukijoita kaikenlaisiin ihmisten tyypeihin. Hän voi  viedä meidät sekä menneisyyteen että tulevaisuuten, näin ihminen voi verrata oman elämänsä muihin elämiin; saada vastauksia kysymyksiin joihin itse ei pysty vastaamaan.

Lisäksi, kirjailija voi olla jonkun ytheiskunnan luokan tai ryhmän edustajana. Kirjailija tekee yhteiskunnalisen "vallankummouksen", kun hän nousee esille kivuliaita kysymyksiä jotka poliitikot ja virkamiehet välttävät. Esimmerkiksi, hän voi väittää ihmisten oikeusten loukkauksesta ja herättää huomiota johonkin ongelmaan. Midän mieleemme tulee kirja Piiat, joka kertoo epätaso-arvoisuudesta yhteiskunnassa rotun, uskonnon tai syntymäperän takia.

 http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Piiat

 http://trailer.fi/piiat  Suosittelemme lämpimästi katsoa  tätä elokuvaa, se ei jäätä teitä kylmiksi!

                                           

Onko kirjailijan työ boheemien huitaisuja paperille?