Homoseksuaalisuus suomalaisissa (nuoriso)romaaneissa. (Ela&Juci)

Homoseksuaalisuus suomalaisissa (nuoriso)romaaneissa

- Pirkko Saision Kainin tytär ja trilogia (PYJ, VV, PE), Vilja-Tuulia Huotarisen valoa valoa valoa -

“Heterosexuality is not normal, it's just common.”   (Dorothy Parker)

Homoseksuaalisuus on sellainen ilmiö, joka on aina ollut olemassa.

Fakta kuitenkin on, että yksilöillä on aina ollut monta erilaista, vastustavaa ja ristiriitaista näkökulmaa, mielipidettä ja vastaanottoa ihmisistä, joilla on erilainen seksuaalinen identiteetti.

Edelleen, yleinen yhteiskunnallinen näkökulma on muuttunut paljon vuosien kuluttua ja on vielä muuttumassa.

Tämä tietysti on voimakkaasti läsnä oleva ilmiö kirjallisuudessakin, niin kuin muissa taiteissa.

Pirkko Saisio on suomalainen näytelmä- ja käsikirjoittaja, näyttelijä ja ym. Lea, Suomi ja Finlandia palkittu kirjailija. Hänen tuotantonsa on laaja-alaista kun kyseessä on teemojen käsittely ja kirjoittamisen muodon erilainen, omaperäinen jopa kapinoiva muoto. Hänen Kainin tytär niminen teos käsittelee kahden naisten välillä olevaa mahdotonta rakkautta ja sen tuloksia. Hänen trilogiaan liittyviä romaaneja, nimittäin Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja  Punainen erokirja ovat Kainin tytärtä  monimutkaisempia sekä kielellisesti, että sillä tavalla, kun kyseessä on homoseksuaalisuus ja lesbonaisten välillä läsnä oleva rakkaus.

http://www.kirjaseuranta.fi/Pirkko_Saisio/

Vilja-Tuulia Huotarinen on Saisiota nuorempi suomalainen laaja-alainen kirjailija ja runoilija, joka kirjoittaa ym. nuortenkirjallisuutta, runoja, kolumneja ja esseitä.  Hänen  valoa valoa valoa nimisessä teoksessaan ilmestyy kahden nuoren tyttöjen välillä oleva rakkaus ja sen tulos ja myös pelko sinä aikana, kun maailma pelkää  jotain fyysisesti suurempaa, Tšernobylin tuloksia.

http://luetkosina.fi/files/output/605/kuva-vilja-tuulia-huotarinen.jpg


Saisio tekee oikein hyvää työtä näyttämällä sellaisen erilaisuuden elämisestä ja homoseksuaalisen ihmisen siihen liittyvistä tunteista kuin esimerkiksi hämmästys, häpeä, pelko ja itse piilotus. Nämä kaikki ilmestyy vakavasti hänen teoksissaan.
Vaikka vastaus kymykseen, että kuka on se fiktiivinen Pirkko Saisio hänen trilogiaan liityvissä romaaneissa jää auki, sillä emme voi olla varma kuinka paljon niistä on autobiografia ja kuinka paljon on fiktiota (sama Kainin tyttären  tapauksessa), kirjojen voima ei häviää.

Vähän samanlaista on Huotarisen muotokin kirjoittaa, koska lukija ei saa selville onko kirjoittaja Huotarinen tavannut tätä Mariia Ovaskaista ja kuka tämä Mariia on, onko hän todellinen henkilö vai ei, kenen muistelmat me luemme, onko kertoja sama kuin kirjoittaja, jne. Monta kertaa sekä Saision että Huotarisen teoksen lukiessa lukija voi eksyä, sillä molempien kirjalilijoiden tapauksessa kirjoitustapa on hyvin kiiskaistu, räjähdettu ja jaettu.