Homoseksuaalisuus suomalaisissa (nuoriso)romaaneissa pt.3 (Ela&Juci)
Luettuani Vilja-Tuulia Huotarisen kirjaa minulla on paljon erilaisia ja melkein vastakohtaisia tunteita. Voin sanoa, että se on hyvin kirjoitettu ja on myönnetävä että Huotarisen kieli sekä ilmaisukeinot ovat loistavia. Hänen tyylinsä on sirpaloitunut, käsittämätön ja tyly. Tuntuu siltä, että minä kertoja, 14 -vuotias Mariia Ovaskaista vaivaa paljon menneisyydestä johtuvia traumoja ja että kirjoittaminen on hänen tapansa miten päästä yli suruaan ja vihaisuuttaan, vaikka hän sanoo vihaneensa kirjoittamista. Ja miksi on hänen käyttämä kieli niin vaikuttavaa? Hän taitavasti kommunikoi lukijoiden kanssa: usein puhuttelee heitä, kysyy heiltä tai käskee heitä tekemään jotain, hän käyttää toistuvia ilmauksia sekä huudahduksia ja sillä tavalla vahvistaa sanomansa voimaa ja vaikutusta. Hän osaa kovin vaikuttavasti kuvailla ilmaa, ympäristoä sekä ihmisen sielua. Juoni ei ole monimutkaista, se on itse asiassa traagisesti loppuva rakkaustarina. Mistä minun oli pakko miettiä on: mitä neljätoista vuotias tyttö saa tämän kirjan lukemisesta? Ja voiko hän ymmärtää sitä ollenkaaan? Kyse ei ole siitä, että Mariian ja Mimin suhde on homoseksuaalinen vaan siitä, että he molemmat ovat vielä lapsia. Tietysti en sano että lapset eivät osaa rakastaa. Tottakai he osaavat. Mutta miksi aina täytyy sekoittaa asiohin seksiä? Kirjasta on selvä että Mariialla oli ollut myös muita suhteita Ennen Mimiä ja hänen näkokulma siihen on ihan epäkypsä ja lapsellinen. Blogaaja Elina Mäantylammi on sama mieltä ja hänen blogissaan kirjoittaa: "Vaikka seksikohtaukset oli kuvattu kauniisti ja nuorten yhteys hyvin runollisesti, ajattelin vain koko ajan, että nämä ovat vasta lapsia. Kirja on ilman muuta nuortenkirja, mutta se on niin läpeensä surullinen ja seksuaalisuudessaan syvällinen, että en luettaisi sitä alle 16-vuotiaalla." (http://luettuaelamaa.blogspot.fi/2013/07/vilja-tuulia-huotarinen-valoa-valoa.html).
On tietysti paljon niitä jotka eivät suostu siihen. Blogaaja Linnea blogissaan vastustaa: "Toki kirjaa voisi kritisoida siitä, että siinä on jonkun verran seksiä ja se on paikoin synkkä ja surullinen mutta ei tässä toisaalta mielestäni ollut mitään paheksuttavaa. Kyllä etenkin tähän maailmanaikaan nuoret tietävät näistä asioista ja on näistä kirjoitettu ennenkin." (http://pigeonnaire.blogspot.fi/p/blogi-ja-han.html). Hän on jonkin verran oikeassa, mutta en ole varmaa, että nuorille niistä asioista pitäisi kertoa juuri sillä tavalla miten Vilja Tuulia Huotarinen tekee kirjassan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti