Homoseksuaalisuus suomalaisissa (nuoriso)romaaneissa pt.4 (Ela&Juci)
"HYVÄT LUKIJAT!Tämä on tarinan huippukohta.
Polttopiste.
Tämän jälkeen ei mikään tarinassa ole ennallaan.
Se mikä räjähtää nousee ilmaan.
Se mikä räjähtää nousee ilmaan ja ylittää rajat tuulen mukana." (V-T. H., valoa valoa valoa)
Kuin on jo aikaisemmin mainittu, sekä Saisiolla, että Huotarisella on hyvin jaettu, kapinoiva tyyli näissä teoksissa. Molemmat saattavat lukijan ymmälle sillä, että Saision trilogian tapauksessa on vaikeaa ymmärtää kuka minä -kertoja on ja kuka hän -kertoja on, onko heidän välillä eroa vai ei, kuka puhuu million, ja miksi juuri tämä jakautunut tyyli.
Huotarisen tapauksessa lukijalle häiritsevä lienee se, että joskus kertoja keskeyttää tarinan sillä, että hän puhuu lukijalle ja haluaa, että tämä osallistuisi tarinan rakentumiseen. Tai ainakin kertoja tahtoo lukijan huomion myös kirjoittamis tapaan, ei vain tarinaan. Ja perinteisellä lukijalla, joka esim. lukee vain nauttikseen, tämä voi olla järkyttävää, eli se, että hänen nautintonsa on keskeytetty.
Molemmilla yhteistä on myös vakavien teemojen hieno käsittely, kuin homoseksuaalisuus, perhe, äiti-tytär suhde, isän hahmo, Neuvostoliiton vaikutus muihin maihin, ihmisten ahdasmielisyys, jne. Näistä meitä kiinnostaa ensimmäinen, nimittäin kahden naisten välillä oleva rakkaus ja sen seuraksia, joka on läsnä oleva aiemmin mainituissa teoksissa.
Kuin kirjoissa hyvin näkyy, ihmiset aina suhteutuvat ristiriitaisesti homoseksuaalisuuteen, suurin osa heistä hylkäävän sitä. Sekä Saision teoksien, että Huotarisen romaanin tapauksessa päähenkilöiden äiti on se, joka näyttää tärkeimpiä hahmoja tämän elämässä. Ja myös äiti on se, joka epäilee mikä on tapahtumassa ja jolle Risku ja Pirkko esimerkiksi lopuksi myöntää olevansa lesbonainen.
Molempien kirjailijoiden teoksien tapauksessa isän hahmo näyttää vaikuttavalta päähenkilön elämään myös, kuitenkin se ei ole niin tärkeää kuin äidin hahmo, eikä isän hahmolle on annettu niin merkittävää kirjoissa. Paino on enemmän pantu isän hahmon puuttumiseen päähenkilöiden elämästä ja isän, kuin hahmo, heikkoukseen.
Saisio rekisteröidyn kumppaninsa, ohjaaja Pirjo Honkasalon kanssa
Kuin tässä haastatelussa voidaan kuunnella myös, Saisiolla oli ollut vaikeuksia tosielämässäkin tämän teeman valittuaan ja siitä kirjoitettuaan sekä julkkiselämässään, että perheen tasolla. Niin esimerkiksi hän ei uskaltanut kirjoittaa hänen trilogiansa ennen vanhempiensa kuolemaa. Sitten kun Saisiota haastateltiin, miksi juuri tämän teeman valinta, ja sanottuaan elävän toisen naisen kanssa, artikkeli ei koskaan ollut julkaistu.
https://www.youtube.com/watch?v=tC4eX3vWkz8 (14.55, 20.15, 24.17, 25.28)
Kuitenkin, suurin ero Saision ja Huotarisen teoksien välillä kielellisesti on se, että vaikka molemmat heijastavat ihmisen tajunnanvirran toimintaa jaetun kirjoittamis tavalla ja lukijan "häiritsemisellä", mielestäni Saision neljä romaania on parempi esimerkki siihen, miten ihmisen ja tässä tapauksessa identiteetinsä tajunneen ihmisen tajunnanvirta oikeasti toimii. Tarkoitan miten se jakautuu ja katselee joskus tulevaisuuteen, joskus takaisin menneisyyteen, joskus ihminen psyykessään elää, kuin kaksi erilaista sielua jotka kuitenkin ovat samaa.
Toinen suuri ero näiden teoksien välillä on se, että kunnes Saisio ei koskaan kutsu lukijansa tai ei koskaan puhu hänelle "ulos" tekstistä, Huotarisen kertoja usein tekee sitä, niin kuin hän kutsuisi lukijaa osallistumaan tekstin ja tarinan rakentamiseen. Mikä on hienoimpia asioita Huotarisen romaanissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti