Voiko ryhtyä kirjailijaksi? osa 3

 

 

Nykyään yhteiskunnassa on havaittu sellainen ilmiö, kuin megakirjojen ilmestyminen. Image-lehdessä julkaistussa artikkelissa (kirja on pop! ) siitä kerrotaan paljon.

Osa kirjoista ei ole enää pelkkiä kirjoja. Niistä on tullut globaaleja mediatapahtumia...Näitä kirjoja odotetaan, niiden tulosta uutisoidaan ja niiden myyntilukuja seurataan kuin urheilutuloksia.

Sellaiset kirjat leviävät ympäri maailmaa, kuin kassamagneettielokuvia. Niiden julkaisusta tiedetään siinä vaiheessa, kun kirjailija vain suunnittelee uuden kirjan juonta. Samaa kuin elokuvataiteessa on leffan jatko-osia, niin kirjallisuudessakin se on uusi trendi.  Megakirjoista suurimpia ovat Larssonit, Harry Potterit, Dan Brownit ja Stephenie Meyerit. Nykyään kirja ei ole vain paperille pannut ajatukset, vaan se on business-idea. Kirjasta voi tulla tietokonepeli, elokuva, piirretty, lelu, cd-levy, tv-ohjelma, vaatteet, jopa ruokatuotteissa on kuvattu lasten lempihahmoja.  

 

Image-lehdesä on oikein sanottu Tylsä Globaali kirja -ilmiöstä.

Kun romaani tuotetaan kansainvälisiä markkinoita ajatellen, siitä saatetaan karsia pois jo ensi vaiheessa vaikeita nimiä, paikallisia kulttuurierikoisuuksia ja ylipäätään asioita, joita olisi vaikea kääntää eri kielelle.

Sellaiset kirjat tuovat ihmiset yhtään monimiljoonaiseen joukkoon. Meidän mielestämme, ne kirjat kuuluvat viihdekirjallisuuteen, jotka paitsi iloa ja rentoutumisoloa, tuovat mukaan kielteisesti vaikuttavia asioita. Viihdekirjallisuus estää ihmisiä ajattelemasta, analysoimasta ja reflektoimasta. Sen tavoite on toisenlainen: tyydyttää hetkenkestämisiä tarpeita. Se jopa jonkun verran on muodostunut yhteiskunnan ”luokan”, joka tyytyy yksinkertaisiin asioihin kuin syviin.

 

Kansanrunoudentutkija Matti Kuusi on luokitellut kirjailijoita neljään tyyppiin: kuningas, kauppias, kirjuriorja ja irtolainen. Näistä kuningas- ja kauppiastyypit ovat liikkuvuudesta ja vaihdosta kiinnostuneet ihmiset. Tutkimuksessamme yritämme saada selville, missä rajaa, joka eroaa aito kirjailija yrittäjästä, kulkee?

• Kirjailijasta tulee yrittäjä silloin, kun hän itse kohtelee omaa teostaan kuin voittoa tuottava tuote.
• Kirjailijasta tulee yrittäjä silloin kun hän nuolaisee ennen kuin tipahtaa. Osa kirjailijoista on kuin kustantamon painin joka painaa tekstejä tilausten mukaan.

Varsinkin kustantamojen näkökulmasta kirjallisuus on bisnes. Sofi Oksanen haastattelussaan kertoo että WSOY kustantamo luokitteli kirjailijoita neljään portaaseen, pohjalleen siihen, kuinka tuottava kirjailija on. Hän myös huomaa että aikaisemmin ”parempilevikkisillä kirjoilla kustannetaan vähempilevikkisiä”. Sen ansiosta sellaiset lajit kuten runot, esseet, aforismit kustannettiin, mikä kulttuurin kannalta on tärkeää.

 

Monet kirjailijat joutuvat tekemään sivutöitä joten tehdä myös kirjailijan työtä. Itse asiassa kirjailijan ammatti ei koskaan ollut voittoa tuottava, kuitenkaan se ei ollut esteenä ihmisille. Kirjallisuuden historiassa on paljon mahtavia kirjailijoita jotka ammateiltaan lääkäriä, insinööriä ja jopa tehtaiden työntekijöitä. Esimerkiksi amerikkalainen kirjailija John Steinbeck oli ammatiltaan kalatehtaan työntekijä, William Sydney Porter on enemmän kuuluisa nimeltään O.Henry oli apteekkari, George Orwell toimi siirtomaavirkamiehena, Mark Twain oli kullankaivaja, kaivosmies ja höyrylaivan kapteeni, venäläiset kirjailijat Anton Chekhov ja Michael Bulgakov olivat lääkäreitä, Jack London oli merimies ja kullankaivaja jne. 

 

Käännepuoli on se, että sellaiset kirjailijat ovat

muodostuneet harhaan johtavaan mielikuvan kirjailijoista ja kirjallisuudesta. Ilman muuta ei saa asettaa rajoja ihmisille itseään toteutumisessa. Toisaalta, kuvitelkaa hetkeksi, mitä olisi, jos joka toinen ryhtyisi lääkäriksi, poliisiksi, tiedemieheksi, presidentiksi... Edistääkö se yhteiskunnan ja koko ihmiskunnan kehitystä? Todennäköisesti, meitä odottaisi silloin sekasotku. Sillä tavoin haluamme näyttä teille, että pätevyys on yhtä kaikille ymmärtävä ja tärkeä tarve. Nykyään rima oli alennettu niin matalasti ja yhteiskunta ei asettaa enää kriteereija jotka erottavat kirjailijoita muista, ehkä sen takia olemme törmänneet viihdekirjallisuuden valta-asemaan? Se, mitä me kaipaamme nykymaailmassa, on laatu, ajatusten mahtavuus ja henkilön suurenmoisuus. Missä ne kirjallisuuden titaanit ovat, ovatko he kadonneet?...

 

 

 

P.S.

Lukija on myös vastuussa niistä muutoksia, jotka ovat tapahtuneet nykykirjallisuudessa. Jos kirja läpäisi vähän tiukemman karsinnan ja lukija ei ”söisi” kaikkea mitä tuotettaan, ehkä kirjallisuuden laatu oli korkeampi.