Nykyään
sosiaalisen median rooli on oikein tärkeä. Tietokoneen ääressä tunnemme kuin toisessa maailmassa, missä voimme toteuttaa unelmiamme. Vaikka netissä on mahdollista nauttia täydellisen elämän hetkeistä, täytyisi huomata, että nykyongelmien kenttä ei häviä: se liikkuu realimaailmasta nettiin.
Yksinäisyys on yksi niistä asioista, joista kanattaisi keskustella. Miten se näyttää nuorten näkökulmasta?
Tähän kysymykseen etsivät vastausta teille jo tutut opiskelijat Maiju ja Mira.
Maijun mielestänsä, sosiaalinen media voisi olla keino paeta yksinäisyydestä, koska ylipäätään netissä oleminen on hyvinkin sosiaalista. Ja tämä yhdessä kirjoittaminen ja muut ihmiset netissä voisi olla kuin yksinäisyyden parannuskeino.
Maiju on sitä mieltä, että sosiaalisen median voisimme tavallaan nimittää uudeksi kirjallisuuden lajiksi, esimerkiksi, jos kyseessä on yhteisöllinen kirjoittaminen.
Miran mukaan, vaikka tietokoneen ääressä sinä olet fyysisesti yksin, mutta et välttämättä tunne sitä yksinäisyyttä, jos keskustelet siellä jonkun ihmisen kanssa, jolla onkin todella samanlaiset ajatukset.
''Ainakin blogit voisivat olla kuin uusi kirjallisuus laji, mutta ei ehkä Facebookin chattailu. Toisaalta jotkut kirjoittavat Facebookiinkin tosi pitkiä juttuja. Facebook eri ihmisille on erilainen, mutta mielenkiintoiset jutut tuovat merkitystä Facebookille ja sen takia se on tärkeä. Mutta vuorovaikutuksellinen juttu, esimerkiksi, keskustelut Facebookissa ovat aika kaukana kirjallisuusajatuksesta. Se on enemmän uusi muoto face to face vuorovaikutukselle enemmän kuin kirjallisuudelle'', kertoo Mira.
Jos mietimme vielä syvällisemmin, esiin nousee kysymys, milla tavalla yksinäisyydestä sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan. Esimerkiksi, voidaanko sanoa, että sekä blogien jutut, joissa käsitellään yksinäisyyttä, kuten tässä postauksessa kirjoittajan yksinäisyydestä ja hänen roolinsa yhteiskunnassa...
http://katrialatalo.wordpress.com/2014/04/10/kirjoittajan-yksinaisyys-ja-yhteisollisyys/
... että lyhyet huomautukset Twitterissä kuuluu kirjallisuuteen?
Ehkä ne ovat pienet lauseiden palaset, jotka muodostuvat värikkään nykykirjallisuuden mosaiikin?
Yksinäisyys on yksi niistä asioista, joista kanattaisi keskustella. Miten se näyttää nuorten näkökulmasta?
 |
| Maiju ja Mira |
Maijun mielestänsä, sosiaalinen media voisi olla keino paeta yksinäisyydestä, koska ylipäätään netissä oleminen on hyvinkin sosiaalista. Ja tämä yhdessä kirjoittaminen ja muut ihmiset netissä voisi olla kuin yksinäisyyden parannuskeino.
Maiju on sitä mieltä, että sosiaalisen median voisimme tavallaan nimittää uudeksi kirjallisuuden lajiksi, esimerkiksi, jos kyseessä on yhteisöllinen kirjoittaminen.
Miran mukaan, vaikka tietokoneen ääressä sinä olet fyysisesti yksin, mutta et välttämättä tunne sitä yksinäisyyttä, jos keskustelet siellä jonkun ihmisen kanssa, jolla onkin todella samanlaiset ajatukset.
''Ainakin blogit voisivat olla kuin uusi kirjallisuus laji, mutta ei ehkä Facebookin chattailu. Toisaalta jotkut kirjoittavat Facebookiinkin tosi pitkiä juttuja. Facebook eri ihmisille on erilainen, mutta mielenkiintoiset jutut tuovat merkitystä Facebookille ja sen takia se on tärkeä. Mutta vuorovaikutuksellinen juttu, esimerkiksi, keskustelut Facebookissa ovat aika kaukana kirjallisuusajatuksesta. Se on enemmän uusi muoto face to face vuorovaikutukselle enemmän kuin kirjallisuudelle'', kertoo Mira.
Jos mietimme vielä syvällisemmin, esiin nousee kysymys, milla tavalla yksinäisyydestä sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan. Esimerkiksi, voidaanko sanoa, että sekä blogien jutut, joissa käsitellään yksinäisyyttä, kuten tässä postauksessa kirjoittajan yksinäisyydestä ja hänen roolinsa yhteiskunnassa...
http://katrialatalo.wordpress.com/2014/04/10/kirjoittajan-yksinaisyys-ja-yhteisollisyys/
... että lyhyet huomautukset Twitterissä kuuluu kirjallisuuteen?
Kuvalähteet:
niin just, kyllä Wagner nailed it. :)
VastaaPoistaja koko postaus. mäkin olen samaa mieltä, että yksinäisyys ei ole vain fyysistä, vaan enemmän sielullista ja psyykkistä. ja mä muistin nyt Zivilen piirroksia ja niiden otsikkoja ja sitä, mitä hän sanoi niistä, nimittäin: ihminen voi olla yksinäinen silloinkin, kun hän on muiden ihmisten ympäröimä ja mielestäni se on ehkä surullisempaa tilanne, kuin se jos hän on yksinäinen yksin.
itse asiassa molemmat tilanteet ovat tosi vakavia ja vähän käventävä kuitenkin se, että sekä kirjallisuudessa että musiikissa tämä on käsitelty asiaa (joskus ehkä liikaa). siis joo... yksinäisyys ei ole aina jotain kevyt mekko jota sä pukeutut ylleesi ja sit heität pois million vaan haluut...
mut näin Elämä vain on. :)
ja sit taas: meillä on kirjallisuutta ja kirjoja aina parhaina kavereina :D ja koiria myös. tietysti koiria. ^_^
Juci